Kiinnostava tehtävä, uusia ihmisiä ja mahdollisuus oppia. Tarjolla voi olla jotakin aidosti hyvää. Silti päätös ei ratkea pelkästään luettelemalla tilaisuuden vahvuuksia.
Jokainen sitoutuminen vie myös aikaa ja huomiota. Siksi mahdollisuutta on arvioitava suhteessa siihen kokonaisuuteen, johon se tulisi.
Mitä tämä siirtäisi sivuun?
Valinnassa verrataan helposti näkyvää tarjousta tyhjään tilaan. Todellisuudessa kalenterin vapaa kohta voi palvella jo jotakin tärkeää: nykyisen työn laatua, opiskelua, läheisiä tai mahdollisuutta ajatella rauhassa.
Minusta tämä näkymätön vertailukohta on olennainen. Hyvältä näyttävän tilaisuuden vastaanottaminen voi vahvistaa omaa suuntaa. Se voi myös hajottaa sitä, jos tilaisuudet alkavat päättää suunnan puolesta.
Kysymys ei siis ole vain siitä, onko tämä arvokasta. Se on myös siitä, mihin juuri nyt halutaan sitoutua ja mitä sitoutuminen käytännössä vaatii.
Hyvällekin saa sanoa ei
Kieltäytymistä ei tarvitse perustella tekemällä tarjouksesta huonoa. Mahdollisuutta ja sen tarjoajia voi arvostaa myös silloin, kun valinta on toinen.
Toisaalta uuden tuoma epävarmuus ei automaattisesti tarkoita väärää suuntaa. Tärkeä askel voi tuntua vieraalta juuri siksi, ettei sitä ole ennen otettu. Siksi sopivuutta kannattaa tutkia sekä tavoitteiden että todellisten edellytysten kautta.
Pidän hyvänä valintaa, jonka perustelut kestävät muutakin kuin ensivaikutelman. Miksi tämä? Miksi nyt? Mitä varten siihen annetaan tilaa?
Oma suunta rakentuu myös niistä hyvistä mahdollisuuksista, joita ei valita. Kaiken arvokkaan ei tarvitse mahtua samaan kalenteriin.
