”Mutta sinähän sanoit silloin aivan muuta.”
Niin sanoin. Lause voi paljastaa selittelyn. Se voi myös kuvata aivan tavallista oppimista: jotakin on tullut näkyviin, minkä en silloin tiennyt tai ymmärtänyt olevan tärkeää.
Silti mielipiteen muuttaminen tuntuu joskus epäilyttävämmältä kuin sen puolustaminen. Pysyvyydessä on luotettavuuden sävy. Muuttumisessa taas voi kuulua horjuminen, vaikka juuri muuttumaton vastaus olisi lakannut pitämästä yhteyttä todellisuuteen.
Olen miettinyt, mille haluan olla uskollinen. Aiemmalle lauseelleni vai sille asialle, jonka vuoksi alun perin muodostin kantani? Ne eivät aina johda samaan paikkaan.
Arvo voi pysyä, vastaus muuttua
Jos minulle on tärkeää oikeudenmukaisuus, voin joutua tarkistamaan käsitystäni siitä, mikä on oikeudenmukaista. Jos arvostan vastuullisuutta, voin joutua myöntämään, ettei valitsemani tapa kanna seurauksiaan. Silloin suunnan korjaaminen voi olla sitoutumista alkuperäiseen arvoon.
Tämä ei anna vapautusta perustella muutosta. Toisilla on oikeus kysyä, mikä muuttui ja miksi. Luottamus tarvitsee yhteyden vanhan ja uuden ajattelun välille. ”Ajattelen nyt toisin” on alku, ei koko selitys.
Ehkä voisin sanoa: pidin tätä perustetta ratkaisevana. Nyt ymmärrän, että jätin toisen asian liian vähälle huomiolle. Siksi johtopäätökseni muuttuu. Ei täydellinen tunnustuspuhe, vaan rehellinen kuvaus siitä, mitä olen oppinut.
Saanko jättää itseni päivittämättä?
Toisinaan pidämme vanhasta kannasta kiinni, koska olemme sanoneet sen ääneen. Ihmiset muistavat. Oma ylpeys muistaa vielä paremmin. Mitä vahvemmin olen esiintynyt varmana, sitä suuremmalta korjaus voi tuntua.
Mutta onko aiempi varmuuteni riittävä syy jatkaa sellaista, johon en enää usko? Se olisi outo tapa osoittaa itselleni kunnioitusta.
En kaipaa ihmistä, joka vaihtaa kantaansa jokaisen tuulen mukana. Kaipaan myös itseeni kykyä erottaa harkittu muutos halusta päästä helpommalla. Eroa ei aina näe heti, ja siksi asiaa pitää ajatella rauhassa.
Ehkä johdonmukaisuutta voisi arvioida myös sen perusteella, suostunko edelleen katsomaan samaa asiaa rehellisesti. Vaikka se vaatisi sanomaan ääneen: tässä kohtaa ajattelen nyt toisin.
