Ryhmään tulee ihminen, joka osaa jonkin asian erityisen hyvin. Työnjako muuttuu ja yhteiseen tekemiseen syntyy uusia mahdollisuuksia. Samalla voi tarkentua käsitys siitä, millaista osaamista kokonaisuus tarvitsee.
Minusta tämä on kiinnostava hetki: arvioidaanko osaamista kilpailuna yhdestä paikasta vai mahdollisuutena rakentaa yhdessä enemmän?
Erilaiset vahvuudet, yhteinen tulos
Kuvitellaan projekti, jossa yksi löytää ratkaisun nopeasti, toinen huomaa riskin ja kolmas tekee toteutuksesta ymmärrettävän muille. Yhden vahvuus ei poista toisten tarvetta.
Jos arvoa mitataan vain sillä, kuka on paras yhdessä näkyvässä tehtävässä, paljon tärkeää jää ulkopuolelle. Yhteinen onnistuminen voi vaatia juuri erilaisten taitojen yhdistämistä.
Myös kokeneella on oikeus oppia toiselta. Oppiminen ei mitätöi sitä, mitä hän jo tuo mukanaan.
Paikkaa voi tarkastella uudelleen
Jos roolit muuttuvat, niistä kannattaa puhua selvästi. Mistä kukin vastaa, missä haluaa kehittyä ja miten muiden vahvuuksia hyödynnetään? Selkeä työnjako auttaa enemmän kuin hiljainen vertailu.
Ajattelen, että omaa osaamista voi arvostaa ilman vaatimusta olla kaikessa muita edellä. Se vapauttaa huomion siihen, mitä työ todella tarvitsee.
Toisen hyvä suoritus voi silloin olla yhteinen voimavara. Sitä voi ihailla, siitä voi oppia ja sen rinnalle voi tuoda jotakin omaa.
