Kävelylle voi lähteä siksi, että tekee mieli ulos. Sitten huomaa tarkistavansa askelmäärää. Kirjaa voi lukea uteliaisuudesta, kunnes mielessä alkaa pyöriä, montako kirjaa tänä vuonna on jo lukenut. Jopa lepo voi saada tehtäväkseen tehdä meistä huomenna tehokkaampia.
Mittari ei itsessään pilaa mitään. Se voi innostaa, auttaa huomaamaan edistymisen ja tukea tärkeää tavoitetta. Minua kiinnostaa se huomaamaton hetki, jolloin mittarista tulee lupa arvostaa kokemusta. Jos kävely jäi lyhyeksi, oliko se turha? Jos kirjasta ei jäänyt käyttökelpoista oivallusta, kuluiko aika hukkaan?
Ehkä olemme niin tottuneita perustelemaan tekemistämme, että alamme vaatia perusteluja myös siltä, minkä piti antaa tilaa.
Hyödyllisyys voi seurata kaikkialle
Kaikkea ei tarvitse vastustaa vain siksi, että siitä on hyötyä. Minusta ongelma syntyy vasta, jos hyöty on ainoa kieli, jolla osaan puhua itselleni. Silloin metsässäkin voi olla töissä: keräämässä jaksamista, ratkaisemassa ongelmaa, valmistautumassa seuraavaan suoritukseen.
Saa siellä toki ratkaista ongelman. Mutta voisiko joskus vain huomata valon puiden välissä ilman, että siitä pitää syntyä jotakin?
Tämä ei ole helppoa silloin, kun aikaa on vähän ja vastuita paljon. En halua tehdä vapaasta olemisesta uutta vaatimusta ihmiselle, joka yrittää selvitä arjestaan. Ajattelen pienempää mahdollisuutta: yhtä asiaa, jonka ei tänään tarvitsisi todistaa mitään.
Kokemus saa olla kokonainen sellaisenaan
Keskustelu voi olla arvokas, vaikka emme ratkaise siinä mitään. Harrastus voi kuulua elämään, vaikka emme koskaan tulisi siinä erityisen hyviksi. Iltapäivä läheisen kanssa voi onnistua ilman valokuvaa, suunnitelmaa tai erityistä muistoa.
Ehkä näissä hetkissä on juuri se vaikeasti mitattava asia, jota muuten yritämme saavuttaa. Emme harjoittele elämää varten. Elämme sitä jo.
Minulle tavoitteellisuus on tärkeää. Siksi haluan miettiä myös sen rajoja. Jos osaan tehdä vain asioita, joissa voin edetä, elämästä sulkeutuu paljon sellaista, jonka arvo syntyy viipymisestä.
Tänään voisin jättää yhden kokemuksen rauhaan. Antaa sen olla hyvä ilman, että siitä pitää tulla parempi minä.
