Viestiin voi vastata nopeasti, matkan kulkea ripeästi ja asian ratkaista sujuvasti. Tehokkuus on hyödyllistä silloin, kun se auttaa saavuttamaan tarkoituksen.
Mutta tarkoitus ei aina ole saada jotakin mahdollisimman pian valmiiksi. Keskustelussa voi olla olennaista juuri se, että ajatus saa tarkentua. Kirjan arvo voi syntyä kohdasta, jonka äärelle lukija jää pitkäksi aikaa.
Aika ei ole aina kuluerä
Ystävien yhteinen ilta, maiseman katsominen tai musiikin kuunteleminen eivät tarvitse perustelukseen myöhempää hyötyä. Kokemus itsessään voi olla tärkeä.
Minusta tehokkuuden rinnalla tarvitaan siksi kysymys tarkoituksesta. Mitä varten aikaa säästetään? Jos myös kaikki vapautunut aika täytetään uusilla tehtävillä, säästämisen alkuperäinen ajatus voi hämärtyä.
Kyse ei ole nopeuden vastustamisesta. Turhan odottamisen tai päällekkäisen työn vähentäminen voi avata tilaa juuri sille, mikä ansaitsee enemmän huomiota.
Mille annetaan aikaa?
Tarkastelu voi alkaa yhdestä tilanteesta. Tarvitseeko tämän keskustelun rinnalla tehdä muuta? Onko tämän hetken tarkoitus päästä seuraavaan vai olla tässä? Mitä jäisi huomaamatta, jos tahtia vielä lisättäisiin?
Kiireettömyydestä ei silti pidä tehdä uutta vaatimusta. Työ, hoiva ja arjen välttämättömyydet rajaavat mahdollisuuksia eri tavoin. Pienikin valinnanvara voi olla arvokas siellä, missä sitä on.
Johtamisessa sama erottelu auttaa arvioimaan, mitä kannattaa nopeuttaa ja missä harkinta parantaa päätöstä. Kaikilla asioilla ei ole sama aikarytmi.
Pidän tärkeänä, että tekemisen laatua arvioidaan suhteessa sen tarkoitukseen. Joskus hyvä tulos on valmis asia. Joskus se on yhteinen ymmärrys, joka syntyi vasta, kun sille annettiin aikaa.
