Kun tämä kiire helpottaa. Kun projekti valmistuu. Kun asiat ovat vähän selvemmät.
Sitten on aikaa pitää yhteyttä, liikkua rauhassa, miettiä suuntaa tai aloittaa se asia, joka on jo kauan kiinnostanut. Ajatus tuntuu järkevältä. Kaikkea ei voi tehdä yhtä aikaa. On vaiheita, joissa tarvitaan keskittymistä ja joustamista.
Minua kiinnostaa, mistä huomaa, että väliaikainen ratkaisu on alkanut kirjoittaa pysyvää elämäntapaa. Että seuraava vaihe näyttää aina erilaiselta, mutta lupaus itselle siirtyy täsmälleen samalla tavalla.
Poikkeuskin opettaa
Jokainen valinta harjoittaa jotakin. Kun siirrän minulle tärkeän asian jälleen myöhemmäksi, harjoitan samalla sen siirtämistä. Kun vastaan aina heti, muut oppivat saatavuuteni ja minä opin odottamaan itseltäni samaa.
Tämä ei tapahdu välttämättä kenenkään pahasta tahdosta. Väliaikainen järjestely voi alun perin olla paras mahdollinen ratkaisu. Mutta sen syyn voi joutua arvioimaan uudelleen, vaikka tapa on jo ehtinyt vakiintua.
Siksi ”vielä vähän aikaa” tarvitsee joskus tarkemman jatkon. Mihin asti? Mitä sen jälkeen muuttuu? Kuka huomaa, jos päättymispäivä siirtyy taas?
Kaikkea ei tarvitse muuttaa kerralla
On myös tilanteita, joissa ihminen ei voi vain päättää elämäänsä väljemmäksi. Vastuu läheisestä, taloudellinen tilanne tai muu vaikea vaihe voi rajata vaihtoehtoja aidosti. Silloin suuri puhe omista valinnoista voi tuntua kohtuuttomalta.
Ehkä kysymys voi olla silloin pienempi: mikä minulle tärkeä asia voisi olla mukana jo tässä vaiheessa, edes vähän? Ei täydellinen elämä tulevaisuudessa, vaan jokin tunnistettava osa omaa elämää nyt.
Yksi sovittu tapaaminen. Kymmenen minuuttia oman ajatuksen äärellä. Yksi raja, jota ei tarvitse perustella joka päivä uudestaan. Pieni asia ei ratkaise kaikkea, mutta se voi muistuttaa, ettei oma elämä ala vasta olosuhteiden valmistuttua.
Haluaisin suhtautua vakavasti myös siihen, mitä lykkään. Kalenteri kertoo toteutuneista valinnoista. Toistuva ”sitten kun” kertoo ehkä siitä, mikä ei vielä ole saanut niissä paikkaa.
Ja joskus se, mikä odottaa, olen minä itse.
