Elämä rakentuu suurelta osin toistoista. Miten päivän tehtävät aloitetaan, kuinka toiselle vastataan ja mihin huomio kiireessä palaa. Yksittäinen teko voi olla pieni, mutta toistuvana siitä tulee osa tavallista tapaa toimia.
Toistoa arvioidaan usein kurinalaisuuden kautta: kuinka monta kertaa tapa toteutui? Minua kiinnostaa myös toinen kysymys: mitä tämä toisto rakentaa?
Tärkeä asia tarvitsee näkyvän teon
Jos kuunteleminen on tärkeää, missä se näkyy keskustelussa? Jos yhteistyötä arvostetaan, miten tieto kulkee? Jos harkinnalle halutaan tilaa, mistä sille löytyy aikaa?
Arvojen ja arjen väliin tarvitaan konkreettinen yhteys. Yksi toistuva kysymys, sovittu tarkistus tai rauhassa käytävä keskustelu voi tehdä tavoitteesta ymmärrettävän.
Minusta olennaista on valita teko, jonka merkitys on selvä. Uusi rutiini ei ole hyvä vain siksi, että se lisää tekemistä. Sen pitää palvella jotakin, mitä halutaan todella vahvistaa.
Paluu on osa jatkuvuutta
Yksi väliin jäänyt kerta ei tee hyödyllisestä tavasta arvotonta. Tärkeämpää voi olla, kuinka siihen palataan ja ovatko toteuttamisen edellytykset kunnossa.
Jos sama este toistuu, pelkkä vaatimus yrittää kovemmin ei riitä. Tapaa tai sen ympärillä olevia järjestelyjä voi olla tarpeen muuttaa. Jatkuvuus tarvitsee myös toimivan rakenteen.
Sarjan lopuksi pidän arvokkaana tätä kysymystä: mikä pieni teko ansaitsee paikan tavallisessa arjessa? Kuunteleminen, kiittäminen, ajatuksen tarkistaminen tai tilan antaminen toiselle voi olla hyvä alku.
Toistamisen arvo ei ole virheettömässä ketjussa. Se on suunnassa, jonka teot vähitellen tekevät näkyväksi.
