Kyllä-vastaus tuntuu usein yhteistyön kannalta helpolta. Asia etenee ja toinen saa varmuuden. Lupauksen arvo syntyy kuitenkin vasta suhteessa siihen, mitä todella voidaan tehdä.
Minusta luotettavuuteen kuuluu kyky pysähtyä ennen lupaamista. Mitä tarkalleen sovitaan? Millä ajalla ja resursseilla? Mitä muiden täytyy tehdä, jotta tämä onnistuu?
Ehdot eivät vähennä sitoutumista
Kuvitellaan tehtävä, jonka aikataulu riippuu toisen osapuolen tiedoista. Täsmällinen lupaus voi sisältää tämän riippuvuuden: työ valmistuu sovitussa ajassa, kun lähtötiedot saadaan tiettyyn päivään mennessä.
Tällainen rajaus ei ole väistelyä. Se antaa molemmille mahdollisuuden toimia ajoissa ja huomata, jos suunnitelma tarvitsee muutosta.
Myös kohtuullinen ei voi palvella yhteistä asiaa paremmin kuin kyllä, jonka toteutuminen jää epäselväksi.
Muuttuneesta tilanteesta ajoissa
Kaikkea ei voi ennakoida. Jos olosuhteet muuttuvat, olennaista on kertoa vaikutuksesta ennen kuin toinen joutuu arvaamaan. Mitä voidaan yhä tehdä, mitä täytyy sopia uudelleen ja millä vaihtoehdolla päästään eteenpäin?
Vastuu ei silloin katoa. Se muuttuu näkyväksi päätökseksi ja yhteiseksi tilannekuvaksi.
Ajattelen, että hyvä lupaus rakentaa ennakoitavuutta. Sen ei tarvitse kuulostaa rajattomalta ollakseen vahva. Sen pitää olla niin selkeä, että toinen tietää, mihin voi nojata.
