Avoin kysymys voi tuntua vaativammalta kuin nopea vastaus. Ratkaisun tekeminen tuo selkeyttä, mutta kiireessä valittu vastaus ei aina lisää ymmärrystä itse asiasta.
Joskus kysymys tarvitsee lisää tietoa, keskustelua tai kokemusta. Silloin vastaamisen lykkääminen voi olla perusteltu osa harkintaa.
Mitä odottamisen aikana tapahtuu?
Minusta hyödyllinen ero kulkee välttelyn ja aktiivisen selvittämisen välillä. Välttelyssä asiaa siirretään kohtaamatta sitä. Harkitussa avoimuudessa nimetään, mitä ei vielä tiedetä ja miten ymmärrystä lisätään.
Kuvitellaan työryhmä, joka arvioi uutta toimintatapaa. Sen sijaan, että keskustelu kiertäisi samoja oletuksia, voidaan sopia pienestä kokeilusta. Mitä kokeilulla halutaan oppia? Millainen havainto auttaisi päätöksessä?
Kysymys pysyy hetken avoimena, mutta työ etenee. Odottamisella on tarkoitus ja rajat.
Kaikki ei voi jäädä odottamaan
Määräajat, yhteiset vastuut ja muiden ihmisten tarpeet voivat edellyttää ratkaisua ennen täydellistä varmuutta. Silloin kannattaa erottaa, mistä on päätettävä nyt ja mitä voidaan arvioida myöhemmin uudelleen.
Myös seuraava tarkasteluhetki auttaa. Kun tiedetään, milloin asiaan palataan ja mitä siihen mennessä selvitetään, avoimuus ei tarkoita loputonta epämääräisyyttä.
Pidän arvokkaana kykyä sanoa täsmällisesti, ettei vastausta vielä ole. Lause tarvitsee kuitenkin rinnalleen vastuun etenemisestä.
Hyvä harkinta ei vaadi kaiken tietämistä. Se vaatii ymmärrystä siitä, mikä tieto on päätökselle olennaista ja milloin käytettävissä oleva tieto riittää toimimiseen.
