Läheiset ihmiset tuntevat toistensa tavat. Se helpottaa arkea, mutta voi joskus tehdä uudesta yrityksestä vaikeasti tunnistettavan. Aiempi käsitys ehtii tulkita tilanteen ennen kuin se on tapahtunut loppuun.
Minua kiinnostaa, miten tuttuudessa voisi säilyä myös avoin kohta. Ihminen saa toimia toisin kuin häneltä on totuttu odottamaan.
Harjoittelu voi näkyä
Kuvitellaan ihminen, joka haluaa kysyä enemmän ennen neuvojen antamista. Uusi tapa voi aluksi kuulostaa harkitulta. Se ei tee siitä epäaitoa. Tietoinen harjoittelu voi olla tapa toimia aiempaa paremmin omien arvojen mukaisesti.
Yrityksestä voi kertoa lyhyesti: ”Haluaisin kuulla tämän loppuun ennen kuin ehdotan mitään.” Silloin toisellakin on mahdollisuus ymmärtää, mitä tavoitellaan.
Pelkkä selitys ei kuitenkaan ratkaise kaikkea. Uuden tavan arvo tulee näkyviin käytännössä.
Toinen ei ole harjoitusväline
Läheisellä on oma kokemuksensa ja oikeus rajoihin. Hänen ei tarvitse palkita jokaista yritystä tai muuttaa käsitystään heti. Jos aiempi toiminta on vaikuttanut luottamukseen, johdonmukaiset teot merkitsevät enemmän kuin vakuuttelu.
Ajattelen, että muutokselle voi antaa aikaa ilman, että koko suhde alkaa pyöriä yhden ihmisen kehittymisen ympärillä.
Hyvä kysymys on lopulta hyvin arkinen: saako toinen tämän uuden tavan myötä enemmän tilaa tulla kuulluksi?
