Ihminen oppii uuden tavan toimia, mutta hänen ympärillään käytetään edelleen vanhoja määritelmiä. Sama voi tapahtua työryhmälle tai organisaatiolle: toiminta muuttuu ennen kuin maine seuraa mukana.
Tämä ei tee muutosta tyhjäksi. Se muistuttaa, että toiminta ja siitä muodostunut käsitys ovat eri asioita.
Mitä havainnot kertovat?
Ulkopuolinen tunnistus voi kannustaa, mutta muutoksen arviointia ei kannata jättää vain sen varaan. Mitä on tehty toisin? Kuinka usein uusi tapa näkyy? Mihin sillä on ollut vaikutusta?
Minusta nämä kysymykset ovat vakuuttelua vahvempia. Ne auttavat erottamaan todellisen muutoksen pelkästä toiveesta, että jokin olisi jo toisin.
Myös muiden palaute voi tuoda tärkeää tietoa. Oma arvio ei aina tavoita kaikkia vaikutuksia. Siksi havainnoille kannattaa jättää tilaa sekä sisältä että ulkoa.
Luottamus tarvitsee kokemuksia
Jos muutos koskee yhteistyön luotettavuutta, muiden ei voi odottaa muuttavan käsitystään yhden ilmoituksen perusteella. Uuden tavan on saatava näkyä toistuvasti.
Kuvitellaan työryhmä, jonka tiedonkulku on parantunut. Ne, jotka ovat aiemmin saaneet tiedon myöhässä, voivat tarvita useita kokemuksia toimivasta käytännöstä ennen kuin odotus muuttuu.
Tästä ei tarvitse päätellä, ettei muutos olisi alkanut. Sen sijaan kannattaa jatkaa tekoja, kuunnella palautetta ja kertoa selkeästi, mitä on muutettu.
Ajattelen, että kärsivällisyys ja tarkkuus tukevat toisiaan. Uutta suuntaa voi vahvistaa ilman vaatimusta välittömästä tunnustuksesta. Samalla on tärkeää pysyä kiinnostuneena siitä, näkyykö muutos myös muiden arjessa.
