Hyvä oivallus tai opittu taito ansaitsee tulla jaetuksi. Kokemuksesta voi olla toiselle suuri hyöty: kaikkea ei tarvitse selvittää alusta asti yksin.
Samalla on tärkeää erottaa toisistaan kokemuksen tarjoaminen ja vaatimus noudattaa sitä. Yhdessä tilanteessa toimiva ratkaisu ei automaattisesti sovi toiseen.
Mitä kokemuksesta kannattaa välittää?
Pelkkää lopputulosta hyödyllisempää voi olla avata ajattelun kulkua. Mitä tietoa oli käytettävissä? Mitä vaihtoehtoja arvioitiin? Mikä olosuhteissa vaikutti ratkaisuun?
Silloin toinen saa välineitä oman tilanteensa arviointiin. Hän voi tunnistaa yhtäläisyyksiä ja eroja sekä soveltaa oppia tarkoituksenmukaisesti.
Minusta tämä on tärkeää niin valmentamisessa kuin johtamisessa. Kokemuksen arvo ei vähene siksi, että seuraava ihminen käyttää sitä eri tavalla. Soveltaminen voi osoittaa juuri sitä ymmärrystä, jota jakamisella tavoiteltiin.
Jatkuminen ei aina näytä samanlaiselta
Toinen voi yhdistää opitun uuteen tietoon, jättää jonkin osan pois tai päätyä erilaiseen ratkaisuun. Sen laatua kannattaa arvioida perusteiden ja vaikutusten kautta, ei vain vertaamalla sitä alkuperäiseen malliin.
Tämä ei tarkoita, että kaikki toimintatavat olisivat yhtä hyviä. Vastuut, sovitut rajat ja olennainen tieto säilyttävät merkityksensä. Tilaa omalle harkinnalle voi silti olla niiden sisällä.
Pidän arvokkaana perintöä, joka vahvistaa kykyä kysyä, oppia ja päättää. Silloin kokemus ei jää menneen toistamiseksi. Se auttaa seuraavaa ihmistä rakentamaan jotakin omaan tilanteeseensa sopivaa.
