Kaikki näyttää hyvältä. Tavoite on saavutettu, onnitteluja tulee ja seuraava mahdollisuus odottaa jo. Silti olo ei vastaa kuvaa. Ilo on pieni, väsymys suuri tai jokin vaikeasti nimettävä osa itsestä tuntuu jääneen matkalle.
Tällaista tunnetta voi olla vaikea edes myöntää. Jos sain sen, mitä tavoittelin, millä oikeudella kaipaan jotakin muuta? Pitäisikö vain olla kiitollinen?
Minusta kiitollisuus ja rehellisyys mahtuvat samaan ihmiseen. Voin arvostaa saavutustani ja huomata, ettei sen ympärille rakentunut elämä tunnu kokonaan omalta. Se ei mitätöi tehtyä työtä. Se tuo näkyviin jotakin, mitä tulos ei yksin kerro.
Kaikki kustannukset eivät näy lopputuloksessa
Onnistumisesta puhutaan usein yhtenä asiana. Todellisuudessa se koostuu monesta: saavutuksesta, tavoittelun tavasta, ihmissuhteista, ajasta ja siitä, millaiseksi opin matkan aikana.
Jos totun ohittamaan itseni aina kun tavoite vaatii, onnistuminen voi vahvistaa juuri tuota tapaa. Ympäristö kiittää lopputulosta. Minun on itse huomattava, mitä sen saavuttaminen minussa vahvisti ja mitä kavensi.
En tarkoita, että kaiken tärkeän pitäisi tuntua kevyeltä. Harjoittelu, vastuu ja pitkäjänteinen työ kysyvät paljon. Vaikea jakso voi olla tietoinen ja mielekäs valinta. Ero syntyy ehkä siitä, saako jakso joskus päättyä vai muuttuuko poikkeuksesta huomaamatta pysyvä ehto.
Kenen elämä tästä muodostuu?
Pysäyttävä kysymys ei silloin ole, haluanko onnistua vähemmän. Se on: mitä haluan onnistumisen mahdollistavan?
Jos vastaan vapautta, mutta oma liikkumatilani kapenee jatkuvasti, ristiriitaa kannattaa katsoa. Jos vastaan läheisyyttä, mutta tärkeimmät ihmiset saavat aina sen ajan, joka jää yli, jokin tarvitsee tarkistamista. Näihin ei ole yhtä oikeaa tasapainoa. On vain valintoja, joiden seurauksia ei kannata loputtomasti nimetä väliaikaisiksi.
Ehkä seuraavaa tavoitetta ennen voisi kysyä myös, mitä en halua enää maksaa samalla tavalla. Vastaus voi muuttaa kalenteria, työnjakoa tai omia odotuksia. Sen ei tarvitse tarkoittaa kaiken hylkäämistä.
Haluaisin, että onnistumiseen mahtuu ihminen, joka sen saavuttaa. Että lopulta voi iloita siitä mitä teki, mutta myös tunnistaa sen elämän, johon palaa saavutuksen jälkeen.
