Hyvin harkittu päätös voi sisältää myös epämukavuutta. Uusi tehtävä kiinnostaa ja jännittää. Yhteinen muutos on tarpeellinen, vaikka tuttu tapa houkuttelisi jatkamaan entisellään.
Tämä ei automaattisesti kerro väärästä valinnasta. Toisaalta hankalaa tunnetta ei tarvitse ohittaa pelkällä kehotuksella olla rohkea.
Mitä tunne kertoo, mitä perusteet kertovat?
Minusta hyödyllinen kysymys on, mihin epämukavuus liittyy. Puuttuuko olennaista tietoa? Onko päätös ristiriidassa tärkeän arvon kanssa? Vai onko kyse uuden tilanteen tavallisesta epävarmuudesta?
Nämä tarvitsevat erilaisia vastauksia. Lisätietoa voi hankkia, ristiriitaa selvittää ja uutta tilannetta valmistella. Yksi yleinen ohje ei ratkaise kaikkia kolmea.
Kuvitellaan ihminen, joka valitsee uuden oppimismahdollisuuden. Hän voi pitää suuntaa oikeana, vaikka ensimmäinen päivä jännittäisi. Valmistautuminen ja realistinen käsitys alusta auttavat enemmän kuin vaatimus täydellisestä varmuudesta.
Päätöstä voi myös seurata
Hyvä harkinta jatkuu valinnan jälkeen. Mitä oli tarkoitus saada aikaan? Mitkä havainnot tukevat suuntaa? Millainen uusi tieto antaisi syyn arvioida sitä uudelleen?
Ajattelen, että näin päätös saa sekä selkärangan että liikkumavaraa. Jokainen epäröivä hetki ei pakota uuteen valintaan, mutta todelliset havainnot saavat vaikuttaa.
Helppous on yksi kokemus. Se ei yksin ole päätöksen laadun mitta.
