Tehtävä valmistuu aiempaa nopeammin. Se voi tuoda helpotusta, mutta tyhjään kohtaan voi myös siirtyä heti seuraava tehtävä. Tekemisen määrä kasvaa, vaikka kiireen kokemus ei muutu.
Minua kiinnostaa siksi kysymys, jota tehokkuuden rinnalla ei aina esitetä: mitä säästyneellä ajalla halutaan mahdollistaa?
Helpotukselle konkreettinen tarkoitus
Kuvitellaan työpäivä, jossa uusi toimintatapa säästää puoli tuntia. Aika voi mennä tärkeään valmisteluun, rauhalliseen lounaaseen tai odottamattomien asioiden hoitamiseen. Kaikki ovat mahdollisia, mutta ne ovat eri valintoja.
Jos tarkoitusta ei nimetä, vanha täyttämisen tapa voi ratkaista asian. Silloin uuden välineen tai prosessin hyöty näkyy vain lisääntyneenä tekemisenä.
Tämä ei tarkoita, että lisätekeminen olisi väärin. Olennaista on tietää, tavoiteltiinko sitä vai jotakin muuta.
Yhteiset odotukset ratkaisevat
Kaikki ajankäyttö ei ole yksilön päätettävissä. Työn tavoitteet, vastuut ja muiden tarpeet vaikuttavat. Siksi myös yhteinen keskustelu on tärkeä: mitä helpottuneesta työstä seuraa ja kenelle sen hyöty kuuluu?
Ajattelen, että sujuvuutta voi arvioida tuotoksen lisäksi arjen laadulla. Syntyykö tilaa keskittyä, kuunnella ja hoitaa tärkeä asia huolellisesti?
Hyvä toimintatapa voi tehdä muutakin kuin nopeuttaa seuraavaan tehtävään siirtymistä. Se voi antaa tämänhetkiselle tekemiselle enemmän rauhaa.
