Ryhmään syntyy helposti käsitys siitä, miten täällä kuuluu puhua, toimia ja olla. Osa tavoista auttaa yhteistyötä. Osa voi jäädä niin itsestään selväksi, ettei kukaan enää kysy, kenelle se sopii.
Minua kiinnostaa, millaista tilaa yhteisössä jää ihmiselle, joka osallistuu eri tavalla. Hiljaisempi voi olla sitoutunut. Harkitseva voi olla rohkea. Eri mieltä oleva voi välittää yhteisestä asiasta paljonkin.
Yhteinen tarkoitus, erilaiset tavat
Kuvitellaan ryhmä, jossa ideat syntyvät ääneen keskustelemalla. Se toimii osalle hyvin. Toinen tarvitsee hetken ajatella ennen vastaamista. Jos vain nopea puhe tulkitaan osallistumiseksi, osa ajattelusta jää käyttämättä.
Ratkaisu voi olla yksinkertainen: kysymys etukäteen, pieni kirjoitushetki tai tilaisuus palata asiaan. Yhteinen tavoite säilyy, mutta sen luo pääsee useampaa reittiä.
Eroille tarvitaan myös rajat
Erilaisuuden hyväksyminen ei tarkoita, että sovituista vastuista tai kunnioittavasta käytöksestä luovutaan. Yhteisö tarvitsee selkeät periaatteet. Niiden rinnalla voi tutkia, mikä todella on välttämätöntä ja mikä vain tuttua.
Ajattelen, että kuulumisen tunne vahvistuu, kun ihmisen ei tarvitse jäljitellä muita tullakseen otetuksi vakavasti.
Hyvä kysymys yhteisölle on: mitä täällä saa tehdä eri tavalla menettämättä paikkaansa? Vastaus kertoo paljon siitä, kuinka paljon yhteiseen onnistumiseen mahtuu erilaisia ihmisiä.
