Keskustelussa huomio tarttuu helposti nopeaan vastaukseen ja voimakkaaseen esitykseen. Niissä voi olla paljon hyvää. Silti puheen varmuus ja asian varmuus eivät ole sama asia.
Minusta osaamista kannattaa kuunnella myös siitä, miten ihminen erottaa tiedon oletuksesta ja huomaa olennaisen kysymyksen.
Mitä varmuuden taustalla on?
Kuvitellaan kaksi vastausta samaan ongelmaan. Yksi esittää ratkaisun heti. Toinen kysyy ensin puuttuvasta lähtötiedosta ja rajaa, mitä käytettävissä olevan tiedon perusteella voidaan sanoa.
Kumpikin voi olla oikeassa. Pelkkä esitystapa ei ratkaise, kumpi auttaa tässä tilanteessa enemmän. Tarvitaan sisältöä, perusteluja ja käsitys tehtävän vaatimuksista.
Harkinta ei siis automaattisesti ole epäröintiä. Se voi olla tarkkuutta.
Tilaa erilaisille tavoille vaikuttaa
Yhteinen keskustelu hyötyy siitä, ettei vaikutusvalta riipu vain nopeudesta. Ennakkokysymykset, rauhallinen puheenvuorokierros tai hetki kirjata ajatuksia voivat tuoda esiin sellaista, mikä muuten jäisi sanomatta.
Hiljaisuutta ei kuitenkaan tarvitse ihannoida eikä äänekkyyttä epäillä. Ihmiset ilmaisevat osaamista eri tavoin. Olennaista on, että sisältö pääsee arvioitavaksi.
Ajattelen, että varmuus voi näkyä myös kyvyssä sanoa täsmällisesti, mitä ei vielä tiedetä. Sellainen rauhallinen selkeys ansaitsee tulla kuulluksi.
