Avoin vaihtoehto tuntuu usein hyvältä. Vielä voi vaihtaa suuntaa, tarttua toiseen tilaisuuteen tai lykätä päätöstä, kunnes tietoa on enemmän.
Joskus avoimena pitäminen kuitenkin vaatii jatkuvaa huomiota. Ihminen seuraa mahdollisuutta, varaa sille aikaa ja jättää muuta odottamaan, vaikka ei enää oikeastaan haluaisi valita sitä.
Mitä avoin ovi maksaa?
Minusta vaihtoehtoja kannattaa arvioida myös niiden ylläpitämisen kautta. Kaikki avoimet ovet eivät ole ilmaisia. Ne voivat viedä aikaa, sitoa lupauksia tai tehdä jo valitusta suunnasta epäselvän.
Kuvitellaan kaksi kiinnostavaa hanketta, joista molemmat edellyttävät samaa aikaa. Toisesta luopuminen ei tarkoita, että se olisi huono. Se voi olla tapa antaa toiselle todellinen mahdollisuus onnistua.
Valinnan arvon ei tarvitse perustua siihen, että muut vaihtoehdot julistetaan arvottomiksi.
Riittävä tieto, selkeä päätös
Kaikkia ovia ei kannata sulkea liian aikaisin. Harkinnalle, kokeilulle ja uudelle tiedolle saa jättää tilaa. Mutta myös harkinnan tarkoitusta voi kysyä: mitä vielä tarvitaan päätökseen ja milloin siihen palataan?
Ajattelen, että sitoutuminen on yksi vapauden käyttämisen muoto. Sen kautta jokin tärkeä saa aikaa, jonka jatkuva vaihtoehtojen vartiointi muuten veisi.
Mikä mahdollisuus ansaitsee nyt todellisen kyllä-vastauksen? Siihen voi liittyä myös kunnioittava ei jollekin toiselle hyvälle asialle.
