Tutun ja pidetyn ihmisen ehdotus saa helposti tilaa. Hankalaksi koetun henkilön sama ajatus saattaa kohdata vastustusta jo ennen kuin sen sisältö on selvillä.
Tämä on mahdollinen vinouma missä tahansa keskustelussa. Minusta sen tunnistaminen auttaa pitämään huomion itse asiassa.
Mitä ehdotus todella sanoo?
Ensimmäinen askel voi olla ajatuksen kuvaaminen mahdollisimman täsmällisesti. Mitä ehdotetaan, millä perusteella ja mihin ongelmaan? Sen jälkeen on helpompi arvioida, onko ajatus käyttökelpoinen.
Kuvitellaan kokous, jossa erimielisyydet ovat jatkuneet pitkään. Yksi osallistuja huomaa suunnitelmasta aidon puutteen. Hänen kanssaan ei tarvitse päästä sopuun kaikesta, jotta huomio voidaan ottaa vakavasti.
Samalla luotetunkin ihmisen ehdotuksesta saa kysyä perustelut. Myönteinen suhde ei yksin tee ratkaisusta toimivaa.
Ajatus ja käytös erikseen
Hyvän ajatuksen tunnistaminen ei tarkoita epäasiallisen käytöksen hyväksymistä. Molempiin voi vastata täsmällisesti: huomio on hyödyllinen, ja keskustelutavan pitää silti muuttua.
Myös lähteen luotettavuudella on merkitystä, varsinkin kun väitettä ei voida suoraan tarkistaa. Tarkoitus ei siis ole irrottaa kaikkea asiayhteydestä, vaan erottaa perusteltu arvio pelkästä mieltymyksestä.
Ajattelen, että reilu ajattelu antaa havainnolle mahdollisuuden tulla kuulluksi. Kenen esittämänä tämä sama ehdotus tuntuisi erilaiselta, ja miksi?
