Uusi kiinnostuksen kohde joutuu helposti vastaamaan heti suuriin kysymyksiin. Mitä tästä hyötyy, kuinka nopeasti oppii ja mihin tämä johtaa?
Kysymykset ovat ymmärrettäviä, sillä aikaa on rajallisesti. Silti jotkin asiat paljastavat arvonsa vasta kohtaamisessa. Keskustelun merkitys voi avautua myöhemmin, ja harrastuksen ilo löytyä vasta muutaman yrityksen jälkeen.
Kokeilu ei ole elinikäinen sitoumus
Minusta uteliaisuutta auttaa rajaus. Jollekin asialle voi antaa muutaman kerran tai yhden rauhallisen iltapäivän ilman lupausta uudesta elämäntavasta.
Kuvitellaan ihminen uuden taidon äärellä. Ensimmäinen yritys voi olla kömpelö, mutta seuraavalla kerralla huomio vapautuu jo itse tekemiseen. Silloin kiinnostusta voi arvioida hieman toisenlaisen kokemuksen pohjalta.
Jos kiinnostus ei kasva, kokeilu ei ole turha. Se antaa tietoa siitä, mikä tuntuu mielekkäältä.
Myös tuttu saa riittää
Uteliaisuudesta ei tarvitse tehdä vaatimusta kerätä jatkuvasti uusia kokemuksia. Vanhoissa hyvissä asioissa pysymiselläkin on arvoa. Tarkoitus on säilyttää mahdollisuus löytää, ei täyttää kalenteria väkisin.
Ajattelen, että elämään voi mahtua pieni alue, jossa hyöty ei ole pääsylippu. Jotakin saa tutkia ennen kuin osaa perustella sen merkityksen muille.
Mille uudelle voisi antaa vähän aikaa ilman, että vielä tietää, mitä siitä tulee?
