Vastuullisuus yhdistetään helposti lupaukseen hoitaa asia. Lupauksen rinnalla tarvitaan kuitenkin ymmärrys siitä, mitä sen toteuttaminen vaatii.
Onko aikaa riittävästi? Ovatko päätökset ja vastuut selviä? Voiko tehtävän saanut ihminen vaikuttaa siihen, mistä häntä pidetään vastuussa? Nämä kysymykset kuuluvat itse tekemiseen, eivät sen ulkopuolisiin selityksiin.
Poikkeuksesta ei pidä tulla piilosuunnitelmaa
Yksittäinen venyminen voi auttaa yhteistä työtä. Jos sama puute korjataan aina jonkun ylimääräisellä panoksella, puute saattaa kuitenkin jäädä näkyvistä. Poikkeuksesta tulee vähitellen oletus.
Kuvitellaan projekti, jonka aikataulu perustuu jatkuvasti tekemiseen sovitun työajan ulkopuolella. Valmistuminen ei vielä osoita, että suunnitelma oli realistinen. Se voi kertoa myös siitä, että suunnitelmasta puuttui osa tarvittavasta työstä.
Minusta vastuullinen johtaminen tekee tämän eron näkyväksi. Mitä voidaan luvata nykyisillä edellytyksillä, ja mistä on päätettävä uudelleen?
Raja voi avata ratkaisun
Selkeä rajaus voi sisältää vaihtoehtoja: lisää aikaa, tarkempi tavoite, pienempi laajuus tai toisenlainen työnjako. Näin keskustelu siirtyy yksilön venymisestä yhteiseen päätökseen.
Rajan asettaminen ei tarkoita välinpitämättömyyttä. Se voi olla tapa suojata laatua ja pitää lupaukset realistisina. Vastuu säilyy, mutta sen edellytykset tulevat mukaan keskusteluun.
Kaikilla ei ole samaa mahdollisuutta vaikuttaa työnsä ehtoihin. Siksi asiaa ei voi jättää vain yksilön rohkeuden varaan. Myös päätösvaltaa käyttävien on kannettava vastuunsa.
Hyvä kysymys on: mitä on muutettava, jotta tästä voidaan vastata kunnolla? Silloin rajaus palvelee yhteistä asiaa.
