Hyvinvointi on sana, jonka merkityksestä on helppo olla samaa mieltä. Kun kysyy, miltä se näyttää tavallisena tiistaina, vastaukset alkavat erota.
Yhdelle se tarkoittaa energiaa mielekkääseen tekemiseen. Toiselle keskittymisrauhaa, aikaa läheisille tai mahdollisuutta liikkua ilman kiirettä seuraavaan paikkaan. Hyvä arki ei näytä kaikille samalta.
Minua kiinnostaa juuri tämä konkreettisuus. Mitä ihminen haluaa hyvinvoinnilla mahdollistaa? Kun vastaus tarkentuu, myös valintoja on helpompi arvioida.
Tavallinen päivä kertoo paljon
Kuvitellaan ihminen, joka haluaa arkeensa enemmän tilaa. Ensimmäinen ratkaisu saattaa olla uusi rutiini tai tarkempi ajankäyttö. Ensin voisi kuitenkin kysyä, mille tuota tilaa tarvitaan.
Rauhalliselle keskustelulle? Yhteen asiaan keskittymiselle? Harrastukselle, josta pitää ilman hyötytavoitetta? Konkreettinen vastaus auttaa huomaamaan, tukeeko muutos tärkeää asiaa vai täyttääkö se vain kalenterin uudella tehtävällä.
Hyvinvointia ei tarvitse tehdä loputtomaksi itsensä kehittämisen hankkeeksi. Myös toimivien tapojen tunnistaminen ja vaaliminen ovat aktiivisia valintoja.
Yksilön valinnat ja yhteiset olosuhteet
Arjen toimivuuteen vaikuttavat sekä omat ratkaisut että ympäristö. Työnjako, odotukset, sovitut rajat ja mahdollisuus vaikuttaa tekemiseen ansaitsevat huomiota siinä missä henkilökohtaiset rutiinit.
Jos kuormitus liittyy yhteiseen toimintatapaan, myös ratkaisua kannattaa etsiä yhdessä. Ihmisten tilanteet ja tuen tarpeet vaihtelevat. Tuen hakeminen silloin, kun sitä tarvitsee, on täysin hyväksyttävää.
Ajattelen, että hyvä suunta lisää mahdollisuutta elää ja tehdä itselle merkityksellisiä asioita. Kaikkea ei tarvitse mitata. Välillä olennaisin havainto on se, että tärkeälle asialle on arjessa tilaa.
Millainen tavallinen päivä tukisi sitä, mitä elämässä haluaa vaalia?
