Kaikkea hyvää ei tarvitse ansaita

Vastavuoroisuus on arvokasta. Jokaisen hyvän teon ei silti tarvitse muuttua välittömästi takaisin maksettavaksi velaksi.

Category:
Itsetuntemus ja armollisuus
-
Reading Time:
3 min

Ystävä tarjoaa apua, kollega kiittää tai joku järjestää toiselle mukavan yllätyksen. Vastaanottajalle voi tulla mieleen, miten tämä pitäisi heti hyvittää. Ilo vaihtuu hetkeksi kirjanpidoksi.

Tällainen reaktio on mahdollinen, mutta se ei ole ainoa tapa kohdata hyvää. Kiitoksen voi ottaa vastaan kiitoksena ja avun yhteisenä tekona, jonka arvo ei riipu välittömästä vastapalveluksesta.

Vastavuoroisuus ei ole tilikirja

Hyvässä suhteessa ihmiset antavat ja saavat eri aikoina eri asioita. Yksi kuuntelee, toinen auttaa käytännössä, kolmas muistaa kysyä myöhemmin. Kaikkea ei voi muuttaa yhteiseksi mittayksiköksi.

Minusta olennaista on suhteen kokonaisuus: onko siinä molemminpuolista kiinnostusta, vapautta ja kunnioitusta? Yhden hetken epäsymmetria ei vielä kerro epäreiluudesta.

Samalla on hyvä huomata, jos lahjaan liittyy piilotettu vaatimus. Vastaanottaminen ei velvoita suostumaan sellaiseen, mistä ei ole sovittu. Antajan vastuu on jättää toiselle mahdollisuus myös kieltäytyä.

Hyvälle saa antaa tilaa

Pieni ”kiitos, tämä ilahdutti” voi riittää. Kaikkea ei tarvitse vähätellä, selittää pois tai palauttaa heti samanlaisena tekona.

Ajattelen, että vastaanottaminen voi olla myös luottamusta toisen harkintaan. Hän saa haluta tehdä hyvää omasta aloitteestaan.

Yhteys ei rakennu vain siitä, että jokainen pärjää omillaan. Siihen mahtuu myös tavallinen antamisen ja vastaanottamisen liike, jossa kumpikaan ei muutu velalliseksi.