Kun joku tarjoaa apua, mieleen voi tulla ensimmäisenä, miten sen korvaa. Kun joku sanoo jotakin kaunista, tekee mieli pienentää sitä. Ei tämä nyt mitään. Sinäkin olet. Olin vain sattumalta paikalla.
Vastavuoroisuus on hyvä asia. Ihmissuhteet tarvitsevat sitä. Mutta joskus sen alle voi piiloutua vaikeus olla hetken aikaa se, joka saa. Ikään kuin ystävällisyys muuttuisi heti velaksi ja oma arvo pitäisi osoittaa tasapainottamalla tilanne.
Minua pysäyttää ajatus siitä, kuinka helposti osaamme olla hyödyksi ja kuinka hankalaa voi olla vain tärkeä. Ilman ratkaisua, palvelusta tai onnistunutta suoritusta.
Saaminen jättää hetkeksi avoimeksi
Antaessa tiedän usein oman paikkani. Olen se, jolla on jotakin tarjottavaa. Vastaanottaessa en hallitse tilannetta samalla tavalla. Joudun luottamaan siihen, että toinen tarkoittaa hyvää eikä odota minulta välitöntä vastinetta.
Aina tuohon luottamukseen ei ole syytä. Avun mukana voi tulla ehtoja, ja niistä saa kysyä. Rajat ovat tarpeellisia. Mutta kaikki huolenpito ei sisällä piilotettua laskua. Jos varaudun sellaiseen joka kerta, saatan torjua myös jotakin, mitä olen kaivannut.
Ehkä kiitos voisi joskus olla kokonainen vastaus. Ei lupaus suoriutua paremmin, ei selitys siitä, miksi en oikeastaan tarvitse mitään. Vain kiitos, tämä tuntui hyvältä.
Vapaapäivänkin saa ottaa vastaan
Sama ajatus ulottuu suhteeseen omaan itseen. Pitääkö levon edellä olla riittävän raskas viikko? Saako iloita keskeneräisten asioiden keskellä? Onko hyvä hetki sallittu vasta, kun kukaan ei enää tarvitse mitään ja kaikki on valmista?
Jos asetamme ehdot näin, lupa voi siirtyä loputtomasti. Elämässä on yleensä aina jotakin kesken. Se ei tarkoita, ettei vastuista pitäisi huolehtia. Se tarkoittaa, ettei niiden täydellinen päättyminen voi olla ainoa mahdollisuus hengittää.
Tässä vuodenajassa on monenlaisia tunteita, eikä kaikilla ole ympärillään sitä läheisyyttä, jota toivoisi. Siksikään en halua tehdä hyvästä olosta velvollisuutta. Ajattelen vain mahdollisuutta ottaa vastaan se pieni hyvä, joka on tarjolla.
Ilman että ensimmäinen tehtävä on osoittaa ansainneensa sen.
