”Ilman sinua tämä ei olisi onnistunut.” Kiitos voi kertoa aidosti tärkeästä panoksesta. Samalla on kiinnostavaa pohtia, millä muilla tavoilla yhteisössä huomataan ihminen.
Saako hän olla mukana myös silloin, kun tehtävä on jo hoidettu? Kiinnostaako hänen ajatuksensa ilman välitöntä hyötyä? Tunnistetaanko onnistumiseksi myös se, että muut oppivat toimimaan itsenäisesti?
Auttamisen tarkoitus
Joskus tarpeellisuuden tunne voi alkaa ohjata toimintaa. Kuvitellaan tilanne, jossa kokenut tekijä tarjoaa ratkaisun jo ennen kuin toinen ehtii kokeilla. Tarkoitus on auttaa, mutta samalla oppimisen tilaisuus voi jäädä käyttämättä.
Tilannetta voi tarkastella syyllistämättä: mitä apua tässä tarvitaan ja mitä toinen voisi tehdä itse? Kysymys auttaa sovittamaan tuen tavoiteltuun lopputulokseen.
Minusta hyvä auttaminen vahvistaa toisen mahdollisuuksia. Sen arvo ei riipu siitä, säilyykö auttaja jatkuvasti välttämättömänä.
Mukana ilman ratkaistavaa tehtävää
Yhteisökin voi tukea tätä. Kiitos kuuluu sekä valmiista ratkaisusta että siitä, että joku jakaa osaamistaan ja tekee itsenäisen toiminnan mahdolliseksi.
Ihmisen seura, näkökulma ja läsnäolo ovat myös arvokkaita. Niiden ei tarvitse ansaita paikkaansa hyötylaskelmassa.
Ajattelen, että toisten vahvistuminen on hyvä merkki yhteisestä työstä. Kun joku pärjää uuden asian kanssa itse, aiemman tuen merkitys voi näkyä juuri siinä.
